Mitä Helsingissä voisi oppia Tukholman toreista?

Tänä kesänä olen viettänyt pitkiä aikoja Tukholmassa. Vaikka olin vieraillut Tukholmassa useita kertoja aikaisemmin risteilyturistina, en ollut oikeastaan nähnyt kaupunkia juuri ollenkaan. Olen siis saanut tutustua uudelleen tähän vanhaan suosikkiin. Tukholmassa on kaupunkisuunnittelijalle paljon opittavaa niin hyvässä kuin pahassa. Tukholmassa on tarjolla kaikkea keskiaikaisesta asemakaavasta massiivisiin betonilähiöihin. Oikeastaan vain tiivis pilvenpiirtäjäalue puuttuu, mutta eiköhän sinne sellainenkin jossain vaiheessa nouse. Kun vierailee ulkomaisessa suurkaupungeissa alkaa helposti vertailemaan sitä omaan kotikaupunkiin. Spontaanisti Tukholmasta tulee mieleen laajempi tiivisti rakennettu kantakaupunki, vilkas vanha kaupunki, laaja metroverkko ja keskustan massiiviset liikennejärjestelyt.

Kesän reissuillani jäi erityisesti mieleen Helsinkiläisestä ajatustavasta poikkeava suhtautuminen toreihin. Otaksun että Tukholmassa on suhteessa vähemmän toreja kuin Helsingissä. Lisäksi ne ovat keskimäärin pienempiä mutta jossain märin eloisampia ja toimivampia kuin Helsingin torit. Mutta ehkä tärkein ero oli se että torit olivat suunniteltu käytettäviksi koko päivänä, ei pelkästään torimyynnin aikana. Tukholman torit eivät tunnu vilkkaiden katujen ympäröimiltä yhdistetyiltä torimyynti- ja pysäköintialueilta kuten Helsingissä, vaan toreille on tuotu toimintoja (ei pelkästään tapahtumia) jotka pitävät torit elävinä koko päivän. Elävyys ei ole itsetarkoitus sinänsä, vaan se että tori tuo lisäarvoa ihmisten arkeen. Elävyys pitkin päivää osoittaa että tori antaa lisäarvoa myös torikaupan ulkopuolella.

Lähes jokaisella torilla Tukholmassa on pysyviä ravintola- tai kahvilapaviljonkeja torilla ja/tai ravintoloita torin laidalla joiden terassit jatkuivat varsinaiselle torille. Helsingissä ainoastaan Narinkkatorilla ja Lasipalatsinaukiolla on tämänkaltaiset järjestelyt. Helsingissä ongelman juuri on ajatus siitä ettei toria voi käyttää muuhun kuin torikauppaan. Siksi torialueet voi helsinkiläisittäin huoletta ympäröidä kaduilla, jotka estävät ravintolaterassien laajentamista torille. Ravintolapaviljonkien puute selittynee samalla ajatustavalla.

Östermalmstorg. Torilla on pari ravintolaa ja torikauppaa. Torin vieressä on kauppahalli. Torin etelä- ja pohjoispuolisilla kaduilla liikenne on rajoitettu huoltoajoon, lisäksi liikenne on rauhoitettu visuaalisin keinoin.

Hötorget. Ilmeisesti Tukholman vilkkain kauppatori, aivan keskustassa. Pinta-alaltaan 1/7 Hakaniemen torista (liikennealueet laskettuna mukaan). Autoliikennettä on vain yhdellä reunalla.

Mariatorget. Tämä tori muutettiin puistoksi jo vuonna 1905, Helsingissä kauppatoreja perustettiin innokkaasti vielä pitkään tämän jälkeen.

Sergels torg. Ei ehkä miellyttävin paikka Tukholmassa, mutta T-centralenin läheisyys takaa ettei aukio ole koskaan tyhjä. Kuva on myös hyvä osoitus siitä että ihminen istuu siellä missä voi.

Kungsträdgården. Blogiani seuranneet saattavat muistavaa että Kungsträdgården oli Hakaniemien toria koskeneen suunnitelmani esikuva. Virallisesti se siis on puutarha tai puisto mutta käytännössä sitä käytetään myös kaikenlaisten tapahtumien järjestämiseen. Voisi ehkä luonnehtia Kauppatorin ja Esplanadin fuusioksi.

Kungsträdgården. Lehmusten lomassa on useita ravintolapaviljonkeja. Kivipäällysteisenä aukio sopii tapahtumien järjestämiseen, mutta puut luovat puistomaisen tunnelman.

Kungsträdgården. Puut rajaavat tilaa, jolloin jättiläismäinen aukio tuntuu inhimillisen kokoiselta.

Medborgarplatsen. Kivipäällysteistä toria pehmentämään on tuotu kivireunoin aidattu tekonurmi. Viihtyisyydessään tekonurmi ei aivan vielä riitä piknik tasolle, mutta kivreunat (ja muut istuimet) luovat luonnollisen paikan oleskella.

Torikauppaa Tukholman lähiöissä. Brommaplanilla myytiin päivittäin vihanneksia ja hedelmiä.

Torikauppaa vaikuttaisi olevan enemmän Helsingissä kuin Tukholmassa, ainakin itse sain tämän vaikutelman. Tästä onkin syytä olla ylpeä Helsingissä. Kauppatorista on muodostunut eräänlainen turistinähtävyys ja turisteille suunnattuja tuotteita myydäänkin yhä useammasta kojusta. Tämä kehitys on aika luonnollista jos huomioi että Helsingistä puuttuu turistipalveluihin keskittynyt vanhakaupunki. Tukholmassa taas Vanhakaupunki on pullollaan turistikrääsää myyviä liikkeitä, joten sitä samaa krääsää on ehkä turha myydä toreilla.

Miten Helsingin toreja tulisi jatkossa kehittää? Ensinnäkin pitäisi päästä eroon ajatustavasta, jossa torit ovat lähinnä torikauppaa, massatapahtumia tai pysäköintiä varten. Helsingin keskustan uusilla toreilla, kuten Narinkkatorilla, Lasipalatsinaukiolla ja Kansalaistorilla on toki panostettu aikaisempaa enemmän viihtyisyyteen ja oleskelun mahdollistamiseen, mutta miksi vanhoja toreja ei ole kehitetty samaan suuntaan? Esimerkiksi Rautatientorilla ei ole ollut torikauppaa sitten 1920-luvun, onko todellakin välttämätöntä että koko tori on noppakivillä päällystetty?

Pelkkien tapahtumien takia on mielestäni turhaa rakentaa tori. Torilla pitää olla jokin pysyvä funktio, sen täytyy olla viihtyisä ja toimiva osa kaupunkia myös silloin kun tapahtumia ei järjestetä. Usein tuntuu unohtuvan myös se että tapahtumia ei välttämättä tarvitse järjestää toreilla, vaan niitä järjestetään myös kaduilla ja puistoissa. Eräs hyvä esimerkki on takavuosina Esplanadin puistossa järjestetyt Tuomaan markkinat. Se oli mielestäni tunnelmallisempi paikka järjestää joulumarkkinat kuin pompöösi Senaatintori. Tämän takia olen sitä mieltä että Kansalaistori (terassiosuuden suhteellisen hyvästä onnistumisesta huolimatta) on virhe. Panostukset olisi ennemmin kannattanut tehdä nykyisten torien kehittämiseen, toreista ja muista suurista tapahtumapaikoista kun ei Helsingissä ole pulaa.

Helsinkiläistä suhtautumista toreihin kuvaa hyvin Töölöntorin kohtalo. Torikauppa torilla on hiipumassa, joten torille tarvitaan vaihtoehtoinen käyttötarkoitus. Koska torille noin kaukana keskustasta on vaikea saada mitään tapahtumia, jää jäljelle vain kolmas vaihtoehto, eli pysäköintialueeksi muuttaminen. Jos toria aidosti haluttaisiin kehittää, tulisi torin ja ympäröivien rakennusten yhteyttä toisiinsa parantaa, eli käytännössä vähentää katujen estevaikutusta ja/tai poistaa osa toria ympäröivistä kaduista kokonaan. Tällöin kaupat ja ravintolat voisivat laajentaa toimintaansa torille. Nykyisin kaikki on tehty pysäköintipaikkojen määrän maksimoimiseen, minkä seurauksena torin kaikissa kulmissa ei edes ole suojateitä.

En ole neljäsataatuhatta-hengessä suunnittelemassa toreja täyteen rakennuksia, sillä uskon että niillä voisi olla aukioina nykyistä suurempi merkitys, unohtamatta kulttuurihistoriallisia arvoja. Sen sijaan saatan suunnitella toreille uusia rakennuksia ja toimintoja, tai mahdollisesti muuttaa kokonaan puistoksi Tukholman Mariatorgetin tapaan.

Eräitä toreja Tukholmassa. Ylärivi: Stortorget (55x30), Östermalmstorg (90x60),
Medborgarplatsen (120x110) & Björns trädgård (130x120).
Toinen rivi: Kungsträdgården (400x115), Norrmalmstorg (85x80), Hötorget (85x65).
Kolmas rivi: Sergels torg (175x85).
Alarivi: Mariatorget (165x80), Södermalmstorg & Slussplan (270x140).

Eräitä toreja Helsingissä. Ylärivi: Kasarmintori (115x105), Kansalaistori (200x100?),
Narinkkatori (120x80) & Lasipalatsinaukio (90x60).
Toinen rivi: Kampintori (100x90), Fredrikintori (75x35), Senaatintori (160x100), Rautatientori (190x160).
Kolmas rivi: Hakaniementori (200x190), Hietalahdentori (120x110), Töölöntori (155x70).
Alarivi: Esplanadi (380x80) & Kauppatori (300x100).

Talin golfkenttä

Talin golfkenttä on jo pitkään ollut kiistelyn kohteena, eikä ihme. Paikka on kaupunkirakenteen keskellä, kaupungin omistuksessa mutta vuokrattu pienelle sulkeutuneelle yhdistykselle. Alueen läpi saa toki kävellä mutta se on melko laiha lohtu niille joilla ei ole varaa edes asua Helsingissä vastuuttoman kaavoituspolitiikan seurauksena. Pari vuotta sitten tehty trollausperformanssi kiteyttää hauskalla tavalla tilanteen järjettömyyden. Sinänsä minulla ei ole mitään golfia vastaan; mutta golfkentän oikea paikka ei ole arvokkaalla tonttimaalla. Esimerkiksi Haltialan pelloilta voisi etsiä uuden paikan.

Helsingin golfklubiin otetaan jäseniä vain poistuvien tilalle. Lisäksi hakijat tarvitsevat kahden jäsenen suositukset. Mukaan eivät siis pääse kaikki halukkaat. Metro-lehden mukaan kaupunki lisäksi tukee toimintaa noin 500 000 euron vuokran alennuksella. Golfklubi maksaa siis vain 120 000 alueen vuokrana. Metro-lehden artikkelissa oli kaupungin laskelmat siitä mitä alue rakennettuna tuottaisi; rakentamisesta 100 miljoonaa ja vuosittain 4 miljoona euroa tonttivuokrina. Yhteiskuntataloudellinen vaikutus olisi kuitenkin moninkerainen. Artikkelissa esitelty 150 000 ke-m^2 on erittäin vaatimatonta rakentamista. Alapuolella olevassa suunnitelmassa luvut olisivat yli kymmenkertaiset.

Suunnittelun lähtökohtana on luoda Talin-Vermon-Leppävaaran alueesta yhtenäinen aluekeskus, kuitenkaan unohtamatta alueen luontoarvoja. Puistoverkoston lähtökohtana ovat alueen vesistöt jotka suurelta osin ovat puistojen ympäröimiä. Näitä täydentävät itä-länsisuuntainen kapea puistokäytävä sekä lukuisat korttelipuistot. Talin liikuntapuistosta jouduin poistamaan pari liikuntarakennusta koska ne eivät sopineet uuteen katuverkkoon. Jalkapallohalli sekä Talin kartano kuitenkin säilyivät nykyisillä paikoillaan.

Katuverkko koostuu kahdien bulevardin ympärille muodostetusta ruutukaavasta. Rakentaminen on pääosin 5-6 kerroksista umpikorttelirakentamista; pääkatujen varsilla 10 kerroksisia. Lisäksi umpikortteleiden yläpuolelle nousee tornitaloja rantavyöhykkeellä sekä pääkatujen varsilla.

Pähkinänkuoressa:

Rakennustehokkuus: 1,88

Asukastiheys: 20 600 as/km2

Alue: 935 000 m2

Rakennusala: 310 000 m2

Kerrosala: 1 750 000 m2

Asukasmäärä: 19 300

Työpaikkoja: 14 200

Vielä on Leppävaaraan matkaa.

Talinranta ja uudet alueet sulautuvat hyvin yhteen.

Rantaan virittelin Vancouver-tyylistä tornitalo-townhouse -yhdistelmää.

Siirretyn Turunväylän, eli Turunbulevardin yläpuolelle nousee komeita tornitaloja.

Pitäjänmäen katuverkkoa on pyritty jatkamaan Talin alueelle.

Turunbulevardi loppuu Haagan liikenneympyrään.

Itä-länsisuuntainen viherkäytävä.

Rakeisuuskuva. Uusin alue, aikaisemmat suunnitelmat, nykyinen rakennuskanta, puistot.

Mitä kotikaupunginosalta halutaan?

 Vuonna 2010 valmistunut Urbaani Onni -tutkimushanke herätti silloin paljon huomiota. Esimerkiksi tulosten perusteella voitiin päätellä että tiiviissä kaupunkirakenteessa asuvat olivat tyytyväisempiä kaupunginoisiinsa kuin lähiöissä asuvat. Selvityksen tuloksista saatiin jälleen kerran tietoa siitä miten kaupunkiasuminen on haluttu asumismuoto ja että siitä aidosta tiiviistä kaupungista on Helsingissä pulaa. 

Tutkimus tehtiin kysymällä tutkimusalueiden asukkailta tietoa asuinalueidensa laadullisista piirteistä. Normaaleista kyselytutkimuksista poiketen vastaukset annettiin merkitsemällä pisteitä kartalle, jonka avulla saatiin ns. pehmoGIS aineistoa. Eräs kiinnostava kysymys liittyi onnen paikkoihin. Tässä sai merkitä niitä paikkoja jossa vastaaja on onnellinen. On loogista ajatella että nämä paikat ovat myös laadullisesti hyviä, eli sellaisia mitä asukkaat erityisesti haluavat asuinalueellaan olevan. Tutkimuksessa onnen paikkoja on käsitelty lähinnä kategorisoimalla eri havainnot, mutta tarkastelu on tehty koko aineistosta eikä niinkään kaupunginosittain.

Alla on kuvakaappaukset jokaiselta tutkimusalueelta ja selvitykset siitä mitä kartoista mielestäni voi päätellä. Sinisillä ympyröillä on korostettu vesistöihin liittyvät onnen paikat, vihreillä metsät tai hoidetut puistot ja harmailla avokalliot. Osassa kohteissa on useampi piirre samaan aikaan joten näitä ei kannata tuijottaa pelkän värin perusteella. Huom: Kartat eivät ole samassa mittakaavassa.

Suuri osa Etu-Töölön pisteista ovat rannoilla. Asutuksen läheisyydestä ei tunnu olevan erityistä haittaa kuten kuten Merikannontien varren pistekeskittymä osoittaa. Väiskin sekä Temppeliaukion kalliolla on myös pistekeskittymät. Tavallisissa hoidetuissa puistoissa on joitain hajapisteitä.

Kannelmäessä pisteet keskittyvät Mätäjokilaakson varteen. Vanhan Kannelmäen keskellä oleva lähes luonnontilassa oleva puisto on myös kerännyt jonkunverran pisteitä.

Pohjois-Haagassa metsät vievät selvän voiton, tosin täällä ei juuri muuta ole kuin metsää.

Mellunmäessä metsät keräävät pisteet. Selkeät keskittymät puuttuvat.

Kontulassa pitkälti sama tilanne kuin Mellunmäessä.

Leppävaarassa Kaivoskallion/Urheilupuiston alue sekä Sello kerää paljon pisteitä. Luonnonalueetkin keräävät suhteellisen paljon pisteitä. Tarvaspääkin tuntuu olevan suosittu vaikka etäisyyttä sinne on yli 2 kilometriä.

Soukassa lähes kaikki pisteet ovat rannassa, lisäksi rannassa sijaitseva Kasakallio on suosittu Onnen Paikka.

Suvelassa monet pisteet liittyvät laajoihin metsä-alueisiin.

Kalliossa pidetään ranta-alueista, tosin Sörnäisten-rantatien alue on ei oikein houkuttele. Lisäksi pienet urbaanit puistot kuten Karhupuisto sekä Torkkelinpuistikko ovat suosittuja. Kuten Etu-Töölössä, monet puistot ovat kuitenkin lähes kokonaan vailla pisteitä.

Matinkylässä jälleen lähes kaikki pisteet ovat rannalla. Hajurakometsiköistä ei muodostu Onnen Paikkoja.

Yhteenvetona voisi sanoa että jos asuinalueen lähellä on rantaa tai kallioita, muodostuu niistä helposti alueen suosituimpia ajanviettoalueita. Teoriani mukaan ihmiset hakeutuvat paikkoihin missä on voimakkaat kontrastit. Kontrastit veden ja maan välillä, voimakkaat korkeuserot (ja näköalat). Tietyissä tilanteissa kontrasti kaupunkirakenteen ja puiston/kallion välillä voi myös toimia. Paikoista kuitenkin osa valikoituu ihmisten mielissä selkeästi toisia paremmiksi. Voidaan siis sanoa että näissä paikoissa on tietynlainen hierarkia ja että suurin osa ihmisistä ovat samaa mieltä siitä mikä on hyvä paikka. Paikan pitää myös olla havaittavissa; metsässä selkeitä paikkoja ei välttämättä ole, kun taas kallion huippu tai rantaviiva on selkeästi määriteltävissä.

Toisaalta myös paikat jotka toimivat kohtaamispaikkoina saattavat houkutella pelkästään sen perusteella että näissä käy paljon ihmisiä. Esimerkiksi Kallion Karhupuisto ja Torkkelinpuisto keräsivät runsaasti pisteitä kun taas viereiset Pengerpuisto, Ässärinne sekä Kallion kirkon puisto eivät juurikaan keränneet pisteitä. Voi olla että Karhupuiston suosio perustuu siihen että se toimii kohtaamispaikkana.

Rantapuistojen pisteet ovat harvoin yli 50 metriä rannasta. Tästä voisi päätellä että optimaalisin rantapuisto on suhteellisen kapea. Toki useassa tapauksessa rantapuistoa rajaavat kadut, jotka saattavat työntää puiston painopistettä lähemmäs rantaa. Liian leveä puisto johtaa kuitenkin väistämättä tehottomaan maankäyttöön.

Ei saa kuitenkaan unohtaa että näitä "huonompiakin" puistoalueita usein tarvitaan. Ne parantavat asukkaiden elinympäristöä usealla tavalla, vaikka aikaa viettämään mentäisikin toiseen paikkaan. Esimerkiksi leikkipuistot ja koirankakatuspaikat tulisi sijaita lähellä asuinpaikkaa. Näitä ei kuitenkaan tulisi ylimitoittaa; puiston ei tarvitse olla korttelin kokoinen.

Edellä esitettyjä asioita tulisi myös ottaa huomioon uusien alueiden suunnittelussa. Nykyisen suunnitteluparadigman mukaan on lähes mahdotonta rakentaa korttelia joka ei rajautuisi ainakin yhteen puistoon. Puistojen suuri määrä nostaa rakennuskustannuksia ja samalla pienentää rakennustehokkuutta ja asukastiheyttä joka toisaalta johtaa huonompaan palvelurakenteeseen. Alla, hieman myöhäistä, jo käynnissä oleviin hankkeisiin kohdistuvaa kritiikkiä.

Kalasatamassa tehdään kanavien avulla lisää sitä haluttua rantaviivaa. Puistot on kuitenkin pääosin sijoitettu mahdollisimman kauas rannasta. Kalasataman keskuksen eteläpuolella oleva suurehko puisto tuntuu myös hieman ylimitoitetulta tai jopa kokonaan turhalta. Esimerkiksi Etu-Töölön ja Kallion rannan läheisyydessä olevat puistot eivät juurikaan pisteitä keränneet (Ilolan puisto, Hesperian Esplanadi, Finlandiatalon ympäristö). Pohjoisosan rantapuisto on ylimitoitettu, lisäksi kortteliryhmien välissä on outoja hajurakopuistoja; tiivistämällä saisi parempaa.

Länisataman toiminnot lienevät syynä sille että päädyttiin Hyväntoivonpuistoon joka on sijeituttu eteläreunaa lukuunottamatta kauas rannoista. Puisto on todella suuri. Lisäksi on päädytty rakentamaan vielä urheilupuisto erikseen. Jalkapallokentät mahtuisivat pienellä rukkauksella myös Hyväntoivonpuistoon, jolloin asutusta saataisiin mahtumaan huomattavasti nykyistä enemmän. Myös Crusellin sillan länsipuolella oleva niemen keskellä oleva puisto herättää minussa ihmetystä. Korttelit ovat kuitenkin rannalla, tarvitaanko viereen myös puisto?

Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa on kuitenkin paljon hyvää. Mutta jos pitää silmät auki sille mitä asukkaat haluavat asuinalueiltaan huomaisi että sitä rantaa tulisi hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Ranta tuo niin paljon lisäarvoa asuinalueelle että muista puistoista voidaan karsia. Kannattaisi laittaa niitä puistorakentamisen paukkuja mieluummin sisämaassa sijaitseviin kaupunginossiin.

Talinranta

Talinranta on oiva esimerkki pyrkimyksestä kaupunkimaiseen kaupunkisuunnitteluun. Suunnittelussa on käytetty tiiviille kaupungiosille tunnusomaisia elementtejä, kuten kapeat kadut, aukiot sekä kulmarakennukset. Nämä piirteet ovat ikään kuin lavaste, jonka avulla kaupunginosa tuntuisi urbaanilta. Kun eksyy Taiteentekijänkadun talorivien taakse, näyttää Talinranta oikeat kasvonsa, eli katutilan puuttumisen ja laajat pysäköintikentät. Tiiviistä kaupunkirakenteesta ei ilmeisesti inspiroiduttu sitä piirrettä, joka oikeasti tekee kaupungin, eli asukkaista; heitä Talinrantaan mahtuu nykyisellään aivan liian vähän.

Asukkaiden vähyys (1166 asukasta) sekä sen seurauksena tulevat surkeat lähipalvelut (alueella on baari ja kioski, nykyisin työpaikkoja yhteensä 32), eivät ole alueen ainoat ongelmat. Talinranta on eristyksissä muista kaupunginosista, eli niitä palveluita mitä Talinrannassa ei ole, ei myöskään saa lähietäisyydeltä. Lisäksi pysäköintikentät antavat aika hyvän indikaation siitä miksi Talinrannasta ei tehty tiivistä aluetta. Pysäköintinormi on pakottanut rakentamaan parkkipaikkoja asuntojen sijaan. Tyypillisesti noin puolet pihojen pinta-alasta on käytetty pysäköintiin.

Suunnitelmani ideana on nivoa tiivistetty Munkkivuori, Munkkiniemi ja Talinranta yhteen. Alueen selkärankana toimii Munkkiniemen Puistotien jatke, jonka on tarkoitus toimia rauhallisena ja vehreänä pääkatuna sekä kaupallisena keskittymänä. Talinrantaa on tiivistetty ja samalla luotu parempaa katutilaa alueelle. Ainoa merkittävä purettava rakennus on Muusantorilla sijaitseva outo ravintolarakennus. Ravintola olisi alunperin kannattanut sijoittaa asuinrakennuksen kivijalkaan.

Pähkinänkuoressa:

Rakennustehokkuus: 1,36

Asukastiheys: 21 600 as/km2

Alue: 289 000 m2

Rakennusala: 70 600 m2

Kerrosala: 393 000 m2

Asukasmäärä: 7 160

Työpaikkoja: 1 270

Korttelin läpi kulkee pieni katu, jota reunustaa matalat kaupunkipientalot.

.

Munkkiniemen puistotien jatke. Taustalla siintää Talin golfkenttä.

Täydennysrakentamisen avulla Talinrannan pieni kanava pääsisi oikeuksiinsa.

Rakeisuuskuva. Varsinkin pohjoisessa näkyy liikaa valkoista. Nykyiset talot mustia, aikaisemmat lisärakennuskohteet sinisellä sekä tämänkertaiset punaisella.

Hakaniemen tori

Kallio-liike järjesti vastikään Sykkivä Hakaniemi -ideakilpailun, jossa Hakaniemen sai suunnitella uudestaan. Tulokset ratkeavat tänään, Kallion kirjastossa kello 12-15 järjestettävässä yleisölle avoimessa tilaisuudessa.

Oma ehdotukseni on seuraavanlainen:

Pähkinänkuoressa:

Rakennustehokkuus: 1,47

Asukastiheys: 26 700 as/km2

Alue: 92 000 m2

Rakennusala: 27 900 m2

Kerrosala: 135 000 m2

Asukasmäärä: 2 460

Työpaikkoja: 500

Kilpailuehdotus ”Kungsan”

Hakaniemen ongelmat keskittyvät suurilta osin Hakaniementoriin. Ongelmia on useita, mutta niihin on onneksi myös ratkaisut. Inspiraatio kilpailuehdotukseen on saatu pitkälti Tukholman Kungsträdgårdenista, joka kooltaan ja sijainniltaan veden ääressä vastaa Hakaniementoria.

-          Tori on nykyisellään kaupunkitilana ankea. Torilla harvoin liikkuu tarpeeksi ihmisiä, jotta se tuntuisi eloisalta ja vilkkaalta markkinapaikalta. Toria tulisi pienentää fyysisesti uudisrakennusten avulla sekä rytmittää puurivien avulla pienempiin lohkoihin, jotta tori tuntuisi kiinnostavalta myös tyhjänä.

-          Tori on liikennetilan ympäröimä, siksi aukiota ympäröivät rakennukset eivät toiminnoillaan elävöitä toria vaan pelkästään viereisiä jalkakäytäviä. Torin ainut todellinen rakennus, Hakaniemen halli on rakennuksena liian umpinainen, jotta se toisi torille elämää. Siltasaarenkadulle on vaikea tehdä juuri mitään runsaan liikenteen takia. Hakaniemen torikatu sekä Hakaniemenranta ovat kuitenkin merkitykseltään vähäisempiä. Hakaniemen torikatu voidaan poistaa Sörnäisten rantatieltä etelään kokonaan, Hakaniemenranta 1+1 -kaistaiseksi tai pihakaduksi. Tori voidaan myös osittain eristää erilliseksi tilaksi Siltasaarenkadun liikennealueesta esimerkiksi puilla. Vaikkei tämä suoranaisesti vähentäisi esimerkiksi melua, voisi se rauhoittaa tilaa visualisesti.

-          Torilta puuttuu oleskeluun sopivat paikat. Tori on kauttaaltaan päällystetty nupukivillä eikä torilla ole edes katukalusteita tai muita rakennelmia jossa voi istua ja nauttia. Sama koskee Hakaniemen torikadun ja Viherniemenkadun välistä puistikkoa, joka on pelkkää hiekkakenttää. Torille voidaan tehdä esimerkiksi piknikruohikoita tai reunustettuja kukkapenkkejä. Reunukset kannattaa tehdä istuttaviksi. Myös penkkejä voi harkita, mutta usein pysyvillä rakenteilla saadaan paljon aikaiseksi.

-          Torimyynti on tehokas elävöittäjä, mutta toimintona suhteellisen lyhytaikainen. Torilta puuttuvat iltatoiminnot kokonaan. Torille voidaan rakentaa paviljonkeja, jossa voi olla pysyviä myyntitoimintoja sekä ravintola ja kahvilapalveluita. Lisäksi torille tulisi luoda mahdollisuus yleisötapahtumille esimerkiksi esiintymislavan muodossa.

-          Hakaniemen korttelirakenne ohjaa suuren osan jalankulkijoista torin ohi (kuva 1). Jos on kävelemässä keskustaan, on järkevintä kävellä Hämeenkatua ja sitten Pitkänsillan yli. Hämeentie toimii tässä suhteessa eräänlaisena vedenjakajana. Hämeentien länsipuolella asuvan enemmistön kannattaa kävellä länsilaitaa, eivätkä he silloin ”eksy” torille ainoastaan itäpuolen asukkaille on luonnollista kävellä torin puolella. Spontaaniutta ei kannata aliarvioida; jos tori olisi kätevästi matkalla, saataisiin torille myös enemmän asiakkaita. Tähän löytyy kaksi ratkaisumallia (kuva 2). Ensinnäkin Hämeentien itäpuolelle tulisi rakentaa lisää asuntoja. Varsinkin Sörnäisten rantatien varrelle sekä Hakaniemenrantaan mahtuisi merkittävästi lisärakentamista. Toinen keino on muuttaa Hakaniementorin kautta kävelyn nykyistä houkuttelevammaksi. Tulisi siis luoda yhtenäinen kävelyreitti Hämeentien länsipuolelta itään. Tämä voitaisiin toteuttaa muuttamalla Toinen linja Arenan talon kohdalla ja Hakaniemen torikatu kävelykaduiksi sekä parantamalla John Stenbergin rannan kävely olosuhteita. Mahdollisesti Pitkälle sillan rinnalle voisi myös rakentaa kävelysillan.

Kuva 1. Jalankulkulaskelmien tulos: jalankulkuvirrat ovat paljon voimakkaampia siltasaarenkadun länsireunalla. (kuva: Helsingin KSV)

Kuva 2. Torin ja Merihaan väliin mahtuu uudisrakentamista noin 2000 - 2500 asukkaalle (punaiset rakennukset). Purku-uhan alla oleva Hakaniemen silta kannattaa rakentaa uudelleen hieman idemmäksi, jolloin nykyiselle paikalle mahtuu uudisrakennuksia. Vihreällä on piirretty jalankulkijoiden laatukäytävä, joka alkaisi Arenan talolta ja jatkuisi torin yli John Stenbergin rantaan ja siitä uutta jalankulkusiltaa Kruunuhaan puolelle.

Kuva 3 Toripaviljongit on sulautettu puurivien väliin. Ruohikoita on torin keskiosilla suuren vesialtaan ympärillä. Etelälaidassa on esiintymislava.  Uudisrakennukset pienentävät toria hieman ja puurivit jakavat sen helpommin hallittaviin lohkoihin. Lisäksi puukujat muodostavat miellyttävän kävely-ympäristön.

Kuva 4. Myyntitelttojen sijoitteluvaihtoehtoja: puukujien välissä tai torin aukealla osalla.

Sillan siirtämisestä ja autokorjaamo-pysäköintihallirakennuksen purkamisen avulla vapautuu runsaasti tilaa uusille rakennuksille. Lisäksi muutama vähemmän käytetty aukio voidaan täydennysrakentaa.